Sukkaset, töppöset, varpaanlämmittimet

En omista monia laukkuja, enkä kauheasti meikkejä. Minulla on vain yhdet aurinkolasit ja vain muutama hattu, joita niitäkin harvoin käytän. Olen sis ehkä hieman epätyypillinen nainen, mutta nainen kuitenkin. Hurjan kenkäväräston sijaan minulla on villasukkavarasto, joka karttuu koko ajan. Kuvassa on vain osa sukistani.
   Viime aikoina olen alkanut myös itse neulomaan. Kaulaliinoja nyt on aina tullut tehtyä, mutta villasukkia on menossa vasta toinen pari. Ensimmäisen parin annoin joululahjaksi kaverilleni, ja tunsin oloni mummoksi. Olin tyytyväinen O.o Näiden sukkien jälkeen teen loppuun yhden keskeneräisen kaulaliinan, ja aloitan neulomaan villapaitaa. Mikäs villapaitapöpi se on, joka ei ole itse sellaista tehnyt?
   Tietenkin minun piti myös hehkuttaa tuota ihanaa vanhaa matkalaukkuani, jonka löysin kirpparilta vitosella. Yleensä noista saa pulittaa vähintään kaksikymppisen.

Viimeisin löytöni

Tämä on aivan ihana. Reikäinen ja koinsyömä riepuraukka sai parsinneulan ansiosta uuden elämän. Eihän tätä voinut sinne kirpparin rekkiin jättää, kun kerran sain tingittyä hinnankin vain kahteen euroon, ja kuviointi edessä on upea! Koit saivat kyytiä kun pistin puseron yöunieni ajaksi kolmenkymmenen asteen pakkaseen kuistinkaiteelle.
   Ylemmässä kuvassa komeilevat myös lempparivillasukkani. Ne ovat muuten kokonaan valkoiset, mutta varressa hiukan punaista piristämässä. Sain ne mummilta, enkä tiedä mistä hän on ne saanut. Mummeilla on kumma taipumus saada ja hankkia kaikkea kivaa jännää tavaraa ympärilleen. Kuvia saa klikkaamalla isommaksi.

Hyljeksitty aarre

Tykkään tästä kamalasti, vaikka viimeisintä muotia tämä ei kyllä ole. Milloinpa minun vaatteeni ikinä? Itse asiassa tänä päivänä minun on todella hankala löytää itselleni kaupoista uusina vaatteita, joista pitäisin. Siitä on monta kuukautta kun viimeksi asioin esimerkiksi Henkkamaukallakaan. Silloinkin ostin alennusmyynnistä villapaidan, mutta tänne blogiin se ei päädy keinotekoisten materiaaliensa vuoksi. Tänne vain aitoa tavaraa!
   Tämä on myös kaapinperän tai vintin löytöjä. En tajua miksiei esimerkiksi äiti tai siskoni ole jo ominut tätä, mutta saanpahan pitää rauhassa aarteeni. Kuvaan on kauniisti ikuistettu myös möhömahani.

Rakkain villapaitani

Tämä löytyi yläkerrasta sen vaatekaapin perältä, minne aina tungetaan kaikki käyttämättä jääneet ei kenenkään-vaatteet. Tämä on luultavasti isin vanha, mutta alkuperästä ei ole mitään tietoa. Niskalapussa lukee: Pidä saaristo siistinä. Paita on valtavan kokoinen, aitoa villaa, ja paksua sellaista. Tämä päällä ei aina ulkona tarvitse edes takkia pakkasellakaan, paitsi jos tuulee.